Hidastelua ja rauhoittumista

Syksyn etenemisen myötä olen huomannut taas vanhan "vaivan" pahenevan yhtä matkaa pimeän lisääntymisen myötä. Väsymys ja vetämättömyys ovat jokasyksyinen riesa. Viime päivinä olen alkanut miettiä kuinka tästä poikkinaisesta olostakin löytyisi positiivisia puolia.

Kuva: mtv3.fi

Kun ei jaksa, niin sitten ei jaksa. Onko se pakko aina jaksaakaan? Jos antais vaan itselleen ihan reilusti luvan nykäistä villasukat jalkaan ja oikaista sohvalle viltin alle telkkarin tarjontaa tuijottamaan. Lepo on kyllä ansaittua, kun tuntuu siltä, että pitää hetki elpasta. Kyllähän luontokin asettuu lepoon talven ajaksi, samoin monet eläimet. Miksi kummassa minun pitäisi jaksaa riekkasta aamusta iltaan, päivästä toiseen jne. ?

Vaikka ihmistä ei olekaan tarkoitettu talviunta nukkumaan, niin kyllä se ajatus on usein mielessä käynyt pimeästä pimeään touhutessa. Hymyilyttää pelkkä ajatuskin siitä, että vetäisi peiton korville lokakuussa ja heräilisi sitten maaliskuussa. Ja jos siinä samalla vaikka putoaisi mukaan kertyneitä liikakiloja kuten karhuillakin talviunten aikana. Aina vaan parempi. :)

Minulle vetämätön ja väsynyt olotila kertoo siitä, että nyt on aika hidastaa muutenkin. Illalla oleilen kynttilänvalossa ja nautin hämärästä. Viikonloppuisin nukun pidempään ja teen rauhassa mukavia juttuja. Otan itselleni aikaa levähtää vaikken talviuneen vaivukaan.

Kuva: thehotjoints.com

Pimeän lisäksi kylmäkin on saapunut maisemiin. Olinkin jo odotellut kuuraa ja kirkkaan kuulaita aamuja yöpakkasten jälkeen. Tosin taitavat olla vielä aamu-usvan seassa ne kirkkaan kuulaat aamut, ainakin tovin.  Mutta auton laseja raapatessa mieli karkaa jo tulevan talven riemuihin... Niin ja kevätauringon lämmittämiin, vettä tippuviin jääpuikkoihin räystäällä. Valoa kohti kuitenkin, hitaasti kiiruhtamalla. :)

Huonoja uutisia - uusia mahdollisuuksia?

Jos saa huonoja uutisia, ei asioita tule ihan heti ajateltua positiiviselta kantilta. Miten työpaikan irtisanomisen, hakemuksen hylkäämisen, tentissä reputtamisen, kauan ja hartaasti odotetun tapaamisen peruuntumisen tai jonkun muun ikävän asian voi muuttaa mukavaksi?

Entä jos työpaikastaan irtisanottu saakin vihdoin hieman hengähtää ja irtaantua stressistä. Kenties löytyykin uusi, entistä mukavampi työpaikka. Tai työttömänä ollessa voi vaikka panostaa itseensä ja harrastaa kuntoilua tai tehdä muita juttuja, jotka ovat vain odottaneet sopivaa aikaa.

Hakemuksen hylänneet eivät ehkä koskaan saa tietää mitä menettivät. Ehkä olikin parempi, ettei haettu asia toteutunutkaan, sillä muitakin ovia ja mahdollisuuksia saattaa olla avoinna.

Reputetun tentin uusiminen vaatii aikaa ja lisää lukemista, mutta ehkäpä se on sen väärti, jos asiat menevät paremmin muistiin pidemmäksi aikaa kuin vain tenttiä varten. Ja ties vaikka uusintatentissä sattuisi törmäämään johon kuhun mukavaan tyyppiin, jonka kanssa juttu luistaa ja saisi seuraa iltalenkeillekin.

Ja jos kauan odotettu tapaaminen ei juuri nyt onnistunutkaan, ehkäpä senkin ajan voisi käyttää jotenkin muuten hyödyksi. Mennä vaikka leffaan ihan ex tempore tai kutsua kaverin kahville lähimpään kahvilaan ja päivittää kuulumiset siinä samalla.

Kuva: http://www.manywallpapers.com/nature-
wallpapers/scenery/sun-ray-in-the-woods.html

Miksi antaa asioiden lannistaa, jos niillä voi olla muitakin puolia kuin harmistus? Päivä voikin paistaa risukasaan ihan odottamattomalta suunnalta ja kenties se ei olekaan aurinko vaan jokin muu valonkajo..? Jos etsii tietoisesti mahdollisuuksia myös harmistuksista, voiko päivästä sittenkin tulla hitusen parempi, kuin jos vain antaa kaiken mennä omalla painollaan kuten ennenkin?

Yllättävät ja ikävätkin muutokset saattavat olla joskus tarpeellisia, vaikkei niitä osaisi heti ajatella siltä kantilta. Pitää vain pysähtyä pieneksi hetkeksi ja kysyä....Entä jos?

Ajatuksesta sanoiksi

Eleltiin kevättä 2010, kun ajatus blogista pulpahti mielen perukoille. Puolisen vuotta tässä on mennyt ajatusriihtä pyörittäessä ennen kuin blogini lopussaan toteutui.

Perimmäinen ajatus on mietiskellä positiviisia asioita, arjen sattumuksia, kaikenlaista mitä kohdalle osuu jokapäiväisessä elämässä. Niin paljon kaikkea vaikeeta ja hankalaa, surullista ja suututtavaa mahtuu tähän maalimaan, jotta iloa ja onnea tuottavat asiat hukkuvat, ellei niistä osaa napata kiinni silloin kun ne kohdalle osuvat.

Aihe, mikä minua tällä hetkellä ilostuttaa, on syksyn tulo. Vaikkakin se tulee yleensä vesisateen ja pimeyden viitta harteillaan, silti siinä on monia asioita jotka miellyttävät. Ensinnäkin, syksyhän on uuden aloittamisen aikaa. Koulut alkavat lomien jälkeen, talvikauden harrastuksiin palataan kesäisten rientojen jäljiltä tai aloitetaan joku uusi harrastus. Jos kesän grillailun ja siemailun seurauksena tuli muutama kilo lisää , alkaa kuntoilu (kuten joulun ja uuden vuoden jälkeenkin...).

Kuva: www.bombayharbor.com/Product/15227/Lingonberry_Extract.html

Olen itse syksyllä syntynyt, mikä osaltaan tekee syksystä lempivuodenaikani. Viljan korjuu pelloilta, punaiset puolukat metsissä, pikkupakkanen aamusella, usva, kuulas keli ja raikas ilma, sadepäivän synkkä olemus, märkä asfaltti ja katuvalot... Monia asioita, joista tykkään. Joskus pitää vain pysähtyä ja nauttia. Vaikka kesken lenkin ihastelemaan metsän keskellä siintävää sammalen vihreyttä, ihan tulee satu Punahilkasta mieleen.

Jos joka päivä löytäisi yhdenkin asian josta nauttia, miksi sitä ei pysähtyisi katsomaan/ajattelemaan. Ei se niin kauaa vie, mutta voi parantaa päivää kummasti.